Menu

Laadukkaita tuotteita

Ravitsemus ja terveys

Hyvä maku ja ravitsemuksellinen tasapaino

Me Orkla Foods Finlandilla kehitämme jatkuvasti tuotteita ja tuotevalikoimaa huomioiden muuttuvat kulutustottumukset ja ruokatrendit. Samalla otamme huomioon vastuullisuuteen liittyvät asiat.

Useimmat meistä arvostavat aitoa ja terveellistä ruokaa. Siksi kiinnitämme erityistä huomiota tuotteidemme ravitsemukselliseen sisältöön. Valikoimaamme kuuluu tuotteita, joissa ei ole lainkaan lisättyä sokeria tai suolaa sekä tuotteita, joissa näiden määrää on vähennetty.

Esimerkkejä ilman lisättyä suolaa olevista tuotteista ovat useat Felix-punajuurisäilykkeet ja Pastella-tuorepastat. Paulúns-tuotesarja perustuu kokonaisuudessaan hyvään ravitsemukselliseen tasapainoon ja laadukkaisiin raaka-aineisiin. Paulúns-tuotteissa ei ole lainkaan lisättyä sokeria. 

Felix-ketsupista löytyy vaihtoehtoja, joista on vähennetty sekä sokerin että suolan määriä. Käytämme mahdollisimman vähän säilöntä- ja lisäaineita ja arvioimme jatkuvasti mahdollisuuksia laajentaa luomutuotevalikoimaamme.

Olemme koonneet näille sivuille pienen ravinto-oppaan sekä tietoa yleisimmistä ruoka-allergioista ja -yliherkkyyksistä sekä lisäaineista. Lisää ajan tasalla olevaa tietoa lisäaineista kuten lisäaineiden numerotunnukset ja E-koodit saat Elintarviketurvallisuusviraston sivuilta www.evira.fi.

ALLERGIAT

Allergisen henkilön elimistön immuunijärjestelmä reagoi tiettyihin ruuan ainesosiin ja aiheuttaa erilaisia oireita kuten kutinaa, ihottumaa, oksennusta, vatsakipuja, ripulia ja hengitysvaikeuksia. Allergia voi vaihdella heikosta voimakkaaseen ja allerginen reaktio voi olla erittäin voimakas, jopa hengenvaarallinen, ellei siihen saa hoitoa välittömästi. Tämä vaihtelee eri henkilöiden välillä, mutta myös sama henkilö voi olla eri lailla herkkä eri aikoina riippuen mm. stressistä, rasituksesta ja yleiskunnosta.

Allergikon on tärkeä ymmärtää, mitä tuoteseloste kertoo, ja lukea se huolellisesti. Ruokaa kohtaan on olemassa erilaisia yliherkkyyden muotoja. Tavallisia ovat yliherkkyys laktoosille (laktoosi-intoleranssi) ja gluteenille (keliakia).

TAVALLISIMMAT RUOKA-ALLERGIAT JA -YLIHERKKYYDET

Laktoosi-intoleranssi
Laktoosi-intoleranssi eli maitosokerinimeytymishäiriö johtuu laktaasientsyymin puutteesta. Elimistö ei kykene normaalisti käyttämään hyväkseen maitosokeria eli laktoosia, mistä seuraa vatsavaivoja.

Elintarvikkeen voidaan katsoa olevan vähälaktoosinen, kun sen laktoosipitoisuus on vähemmän kuin 1 g/100 g.

Laktoositon-väitteen käyttäminen elintarvikkeessa edellyttää, että laktoosia on alle määritysrajan eli vähemmän kuin 10 mg/100 g eli alle 0,01 g/100 g.

Lehmänmaitoallergia
Lehmänmaitoallergia on lasten (yleensä alle 3-vuotiaiden) allerginen sairaus, mutta sitä esiintyy jossain määrin myös aikuisilla. Lehmänmaitoallergiselle ei sovi mikään sellainen ainesosa, joka sisältää maitoproteiinia. Elintarvikkeita, joissa maitoproteiinia on, ovat mm. maito ja maitojauhe, hera ja heraproteiini, kaseiini ja kaseinaatit, maitoproteiini, jogurtti, viili, piimä, rahka, jäätelö, kasvirasvajäätelö, juusto ja juuston tapaan käytettävä kasvirasvavalmiste, jogurtin tapaan käytettävä kasvirasvavalmiste, voi ja maitoa tai maitoproteiinia sisältävä margariini sekä vähälaktoosiset tuotteet. Hyvinkin vähäinen määrä maitoproteiinia voi aiheuttaa maitoallergiselle vakavan oireen. Lehmänmaitoallergia ei ole sama asia kuin laktoosi-intoleranssi ja niiden ruokavaliohoito on olennaisilta osiltaan erilainen.

Kala-allergia
Kalaproteiinit ovat yleisimpiä ja voimakkaimpia allergian aiheuttajia. Kala-allergikon on yleensä syytä välttää kaikkia kalalajeja, ja he voivat herkistyä myös äyriäisille ja simpukoille.

Kananmuna-allergia
Muna-allergiselle eivät sovi mitkään kananmunaa sisältävät ainesosat. Pienikin määrä munan proteiinia voi aiheuttaa vakavan oireen. Oireita aiheuttavat sekä keltuainen että valkuainen ja munasta valmistetut ainesosat kuten albumiinijauhe ja lysotsyymi.

Vilja-allergia
Vilja-allergia on lasten (yleensä alle 3-vuotiaiden) allerginen sairaus, mutta sitä esiintyy jossain määrin myös aikuisilla. Tavallisimmin oireita aiheuttavat vehnä ja ruis, harvemmin kaura ja ohra. Myös muille viljoille kuten tattarille, maissille ja riisille voi herkistyä. Vilja-allerginen voi olla allerginen yhdelle tai useammalle viljalle. Vilja-allergiselle ei sovi mikään sellainen ainesosa, joka sisältää viljaa, jolle kyseinen henkilö on herkistynyt. Hyvinkin pieni määrä proteiinia, jota on jäämänä vehnätärkkelyksessä, voi aiheuttaa vilja-allergiselle vakavia oireita. Vilja-allergia ilmenee iho-, suolisto- tai hengitystieoireina. Keliakia ja vilja-allergia eivät ole sama sairaus. Ne eroavat toisistaan mm. seuraavasti:


Keliakia

  • Kaikenikäisillä
  • Vain gluteeni aiheuttaa
  • Oireet hitaasti ja pysyviä
  • Suolinukka vaurioituu
  • Vältettävä vehnää, ruista ja ohraa
  • Paranee ruokavaliolla, taipumus pysyvä

Vilja-allergia

  • Pääsääntöisesti pikkulapsilla
  • Syynä myös muut viljan proteiinit
  • Oireet äkillisesti ja ohimeneviä
  • Vain toiminnallisia oireita
  • Vältettävä vain oireita aiheuttavia viljoja
  • Häviää useimmiten iän mukana



Tärkkelys ja muunnettu tärkkelys
Monet kasvit varastoivat energiaa tärkkelyksen muodossa. Elintarvikkeissa käytettävät tärkkelykset valmistetaan tavallisimmin maissista, vehnästä, riisistä, perunasta ja tapiokasta. Tärkkelystä käytetään pääasiassa sakeuttamisaineena ja stabilointiaineena. Tärkkelystä voidaan muuntaa kemiallisilla, fysikaalisilla ja entsymaattisilla menetelmillä, jotka saavat aikaan sen, että ne kestävät paremmin korkeita lämpötiloja ja pakastamista. Kemiallisesti muunnetut tärkkelykset ovat lisäaineita ja niillä on E-numero. Muut ovat valmistusaineita.


Keliakia (gluteeniyliherkkyys)
Keliakia on sairaus, jossa vehnän, rukiin ja ohran sisältämä gluteeni eli sitkoaines aiheuttaa suolinukan tulehduksen. Sen seurauksena suolinukka madaltuu tai häviää kokonaan. Vaurio huonontaa useiden ravintoaineiden imeytymistä. Keliakia ilmenee monimuotoisin oirein, joista yleisimmät ovat erilaiset vatsavaivat, kuten ilmavaivat, ripuli ja ummetus sekä raudanpuutosanemia ja väsymys. Hoitamattomaan keliakiaan liittyy myös laktoosi-intoleranssi. Keliakia voi ilmetä myös ihossa kutiavana, rakkulaisena ihottumana, jolloin siitä käytetään nimeädermatitis herpetiformis. Ihottuma ilmenee polvissa, kyynärpäissä, pakaroissa ja päänahassa.


Yliherkkyys kasviksille ja hedelmille
Siitepölyallerginen reagoi usein myös tuoreille hedelmille ja kasviksille. Kasvisten ja hedelmien allergeenisuus vähenee käsittelyssä ja monille ne sopivat keitettyinä, pakastettuina, kuivattuina, säilöttyinä tai pastöroituna mehuna. Herkimmille nämäkään eivät sovi. Kasviksia, joiden allergeenisuutta käsittely ei vähennä, ovat selleri, palsternakka, pähkinät sekä monet siemenet (kuten seesamin-, auringonkukan-, pellavan- ja unikonsiemenet). Tuoreena, mutta yleensä ei kypsennettyinä, oireita aiheuttavat yleisesti raa’at juurekset kuten porkkana, lanttu ja peruna sekä tuoreet hedelmät kuten omena, päärynä, persikka ja kiivi. Oireita aiheuttavat yleisesti myös hunaja, sitrushedelmät, mansikka, tomaatti, paprika, pavut, kaakao ja suklaa.


Yliherkkyys mausteille
Mausteallergia liittyy usein siitepölyallergiaan ja sama henkilö on usein herkistynyt myös tuoreille hedelmille ja kasviksille. Mausteet eivät käsittelyssä (kuumennus tai pakastus) menetä allergeenisuuttaan. Yleisimmin oireita aiheuttavia mausteita ovat: kaneli, kardemumma, neilikka, inkivääri, kumina, fenkoli, vanilja, anis, curry, kurkuma, korianteri, pippurit, valkopippuri ja sinapinsiemen. Myös monet muut mausteet voivat aiheuttaa yliherkkyysoireita kuten bergamottiöljy, cayenne eli chili, laakerinlehti, paprika, piparminttu, salvia, ruohosipuli, valkosipuli ja sitrushedelmien kuoret (kuten appelsiinin kuoret).


Linkit

Elintarviketurvallisuusvirasto

LISÄAINERYHMÄT

Lisäaineet tulee lainsäädännön mukaan ilmoittaa ryhmänimellä. Ryhmänimi ilmaisee, miksi lisäainetta on elintarvikkeen valmistuksessa pääasiallisesti käytetty. Yksittäisellä lisäaineella voi olla monenlaisia vaikutuksia ja siten se voi kuulua eri ryhmiin eri elintarvikkeissa.

LISÄAINERYHMÄT JA NIIDEN MÄÄRITELMÄT

Arominvahventeet
Elintarvikkeen omaa makua tai tuoksua korostavia aineita.

Emulgointiaineet
Elintarvikkeissa aineita, jotka tekevät mahdolliseksi tai säilyttävät tasaisen seoksen kahdesta tai useammasta toisiinsa sekoittumattomasta olomuodosta, kuten öljystä ja vedestä.

Hapettumisenestoaineet
Aineita, jotka parantavat elintarvikkeen säilyvyyttä suojaamalla sitä hapettumisesta johtuvalta pilaantumiselta, kuten rasvojen eltaantumiselta ja värimuutoksilta.

Hapot
Aineita, jotka lisäävät elintarvikkeen happamuutta tai antavat elintarvikkeeseen happaman maun.

Happamuuden säätöaineet
Aineita, jotka muuttavat tai säätelevät elintarvikkeen happamuutta tai emäksisyyttä.

Hyytelöimisaineet
Aineita, jotka antavat elintarvikkeelle hyytelömäisen rakenteen.

Jauhonparanteet

Aineita, joita lisätään jauhoon parantamaan sen leipoutuvuutta tai väriä.

Kantaja-aineet

Aineita, joita käytetään liuottamaan, laimentamaan, hajottamaan tai muutoin fyysisesti muuttamaan lisäainetta, jolloin tarkoituksena on helpottaa lisäaineen käsittelyä, annostelua tai käyttöä muuttamatta lisäaineen teknologista vaikutusta tai vaikuttamatta kantaja-aineella teknologisesti elintarvikkeeseen.

Kiinteyttämisaineet
Aineita, jotka tekevät tai säilyttävät hedelmän tai kasviksen solukon kiinteänä ja rapeana, tai jotka yhdessä hyytelöimisaineiden kanssa muodostavat tai lujittavat hyytelörakennetta.

Kompleksinmuodostajat
Kemiallisia komplekseja metalli-ionien kanssa muodostavia aineita.

Kosteudensäilyttäjät
Aineita, jotka estävät elintarviketta kuivumasta kosteuspitoisuudeltaan alhaisen säilytysilman vaikutuksesta.

Makeutusaineet
Aineita, jotka antavat makeata makua elintarvikkeeseen, mutta jotka eivät ole mono- tai disakkarideja.

Muunnetut tärkkelykset
Aineita, joita saadaan yhdellä tai useammalla kemiallisella käsittelyllä syötävästä tärkkelyksestä, joka voi olla fyysisesti tai entsymaattisesti käsiteltyä ja jota on voitu ohentaa tai valkaista happo- tai emäskäsittelyllä.

Nostatusaineet
Aineita tai seoksia, joista vapautuu kaasua ja jotka siten lisäävät taikinan tilavuutta.

Paakkuuntumisen estoaineet
Aineita, jotka vähentävät elintarvikkeen yksittäisten osasten taipumusta kiinnittyä toisiinsa.

Pakkauskaasut
Ovat muita kaasuja kuin ilma, jota lisätään pakkaukseen samanaikaisesti tai ennen tai jälkeen elintarvikkeen sulkemista pakkaukseen.

Pintakäsittelyaineet
Aineita, jotka elintarvikkeen ulkopinnalla käytettynä lisäävät kiiltoa tai muodostavat suojaavan pinnan.

Ponneaineet
Kaasuja, ei kuitenkaan ilma, jotka työntävät elintarvikkeen ulos säiliöstä.

Sakeuttamisaineet
Elintarvikkeen jähmeyttä lisääviä aineita.

Stabilointiaineet
Aineita, jotka mahdollistavat tasaisen seoksen säilymisen kahdesta tai useammasta toisiinsa sekoittumattomasta ainesosasta elintarvikkeessa.

Sulatesuolat
Aineita, jotka vaikuttamalla juuston proteiineihin estävät rasvan erottumisen sulatejuuston valmistuksessa.

Säilöntäaineet
Aineita, jotka pidentävät elintarvikkeiden säilyvyyttä suojaamalla niitä mikrobien aiheuttamalta pilaantumiselta.

Täyteaineet
Aineita, ei kuitenkaan ilmaa tai vettä, jotka lisäävät elintarvikkeen massaa lisäämättä merkitsevästi sen hyödynnettävää energiasisältöä.

Vaahdonestoaineet
Vaahdonmuodostusta vähentäviä tai estäviä aineita.

Vaahdotusaineet
Aineita, jotka mahdollistavat kaasumaisen olomuodon tasaisen jakautumisen nestemäisessä tai kiinteässä elintarvikkeessa.

Värit
Elintarvikkeen väriä lisääviä tai parantavia aineita.

© Elintarvikevirasto

LYKOPEENI

Antioksidantteja sisältävät hedelmät ja vihannekset ovat tärkeä osa terveellistä ruokavaliota. Felix Tomaattiketchupissa on runsaasti tehokasta antioksidanttia, lykopeenia, jota on luontaisesti punaisissa tomaateissa.

TUTKITTUA TIETOA LYKOPEENISTA

Mitä lykopeeni on?
Lykopeeni on se aine, joka antaa tomaateille punaisen värin. Mitä punaisempi tomaatti on, sitä enemmän siinä on lykopeenia.

Lykopeeni ei ainoastaan anna hedelmille ja vihanneksille niiden punaista väriä. Se on myös antioksidantti, joka ”taistelee” ihmiskehossa vapaita radikaaleja vastaan. Tomaatissa oleva lykopeeni imeytyy kehoon tehokkaammin, jos tomaatit on jalostettu esimerkiksi ketsupiksi, soseeksi, kastikkeeksi tai mehuksi.


Mitä vapaat radikaalit ja antioksidantit ovat?
Antioksidantit ovat aineita, jotka reagoivat vapaiden radikaalien kanssa ja estävät niitä vahingoittamasta meitä. Lykopeeni on tehokas antioksidantti, ja sen antioksidanttisen aktiivisuuden on todettu olevan kaksi kertaa niin tehokas kuin beetakaroteenin. Muita esimerkkejä antioksidanteista ovat C- ja E-vitamiini.

Tuoreiden ja jalostettujen hedelmien ja vihannesten tiedetään olevan tärkeä osa terveellistä ruokavaliota. Kuten muutkin hedelmien ja vihannesten sisältämät vitamiinit ja mineraalit, voi tomaateissa ja tomaattipohjaisissa tuotteissa oleva lykopeeni olla tärkeä osa päivittäistä ravintoa.

Lykopeenin ja kroonisten sairauksien välisestä yhteydestä on tehty lukuisia tutkimuksia. On esimerkiksi olemassa todisteita siitä, että runsaasti lykopeenia sisältävän ruoan runsas kulutus näyttäisi vähentävän riskiä sairastua tietyntyyppisiin syöpiin, kuten eturauhassyöpään. On myös esitetty useita väitteitä siitä, että lykopeeni suojaa sekä sydänsairauksilta että ikääntymisen aiheuttamalta sokeutumiselta.

Tomaateissa ja tomaattituotteissa kuten ketsupissa, tomaattisoseessa, tomaattikastikkeessa ja tomaattimehussa lykopeenia on kaikkein eniten, ja ne muodostavat 85 % lykopeenin saannista. Tutkimuksissa on todettu myös, että tomaateissa oleva lykopeeni imeytyy paljon paremmin verenkiertoon, jos se ensin kuumakäsitellään sellaisiksi tuotteiksi kuten ketsuppi, sose, kastike ja mehu. Siten jalostetut elintarvikkeet kuten ketsuppi ovat parempi lykopeenin lähde kuin tuoreet tomaatit. Lykopeenia on myös vesimelonissa, verigreipissä, ruusunmarjassa, aprikooseissa, veriappelsiineissa sekä punaisessa chilissä, joskin vähemmän.


Onko keltaisissa tomaateissa lykopeenia?
Ei ole, ainoastaan punaiset tomaatit sisältävät lykopeenia. Keltaisissa tomaateissa on kuitenkin paljon beetakaroteenia, joka on myös tehokas antioksidantti.

Kaikkia lykopeenin terveysvaikutuksia ei ole vielä määritetty eikä ohjeita lykopeenin suositeltavasta päiväannoksesta ole vielä olemassa. On kuitenkin olemassa riittävästi todisteita lykopeenin suojaavasta vaikutuksesta, joten terveydenhuollon ammattilaiset suosittelevat ruokavaliota, jossa on paljon jalostettuja tomaattituotteita. Runsaasti lykopeenia sisältävän ruoan nauttiminen sopii hyvin osaksi suositeltua ruoka-valiota, johon kuuluu hedelmiä ja vihanneksia useita kertoja päivässä. Jalostettujen tomaattituotteiden, kuten ketsupin, tomaattisoseen, tomaattikastikkeen ja tomaattimehun tulisikin olla osa monipuolisia päivittäisiä hedelmä- ja vihannesannoksia.


Voiko lykopeenia saada liikaa?
Hedelmistä ja vihanneksista saatavalla lykopeenilla ei ole todettu olevan haittavaikutuksia. Kokemus lykopeenitiivisteiden käytön turvallisuudesta pitkäaikaisessa käytössä osoittaa, ettei käytöstä ole haittaa, kun annokset ovat normaaleja.


Voiko antioksidantteja saada liikaa?
Mitään haittavaikutuksia ei tunneta, kun antioksidantit saadaan hedelmistä ja vihanneksista osana normaalia ruokavaliota.


Ovatko antioksidantit hyväksi lapsille?
Runsaasti antioksidantteja sisältäviä ruoka-aineita, kuten hedelmiä ja kasviksia, suositellaan lapsille samoin kuin aikuisillekin. Pienten lasten kohdalla on kuitenkin huomioitava viranomaisten antamat ja lastenneuvoloiden jakamat ruokintaohjeet ja -suositukset.

 

Pitäisikö joidenkin ravintoaineiden samanaikaista nauttimista lykopeenin kanssa välttää?

Mitään syytä tähän ei ole todettu olevan.

PIENI RAVINTO-OPAS

Tärkeimmät ravintoaineet ovat hiilihydraatit, proteiinit eli valkuaisaineet, rasvat, vitamiinit ja kivennäisaineet. Myös vesi on tärkeä ravinnon osatekijä. Energiaa tuottavia ravintoaineita ovat hiilihydraatit, proteiinit ja rasvat. Energian tarve vaihtelee riippuen mm. ihmisen painosta ja liikunnan määrästä. Mitä enemmän ihminen liikkuu, sitä suurempia määriä hän myös tarvitsee ravintoa, eli energiaa, ja päinvastoin. Energiaa tarvitaan mm. sydämen ja keuhkojen toimintaan, liikkumiseen ja lapsilla kasvuun. Energia-arvo kertoo elintarvikkeen laskennallisen energiasisällön ja se on ilmoitettu sekä kilojouleina että kilokaloreina (1 kcal = 4,184 kJ). Energian lähteitä ovat rasvat (9 kcal/37 kJ grammassa), hiilihydraatit ja proteiinit (4 kcal/17 kJ grammassa) sekä alkoholi (7 kcal/29 kJ grammassa).


Hiilihydraatit ja kuitu
Hiilihydraatit ovat kasvikunnan tuotteille ominaisia, energiaa tuottavia aineita. Hiilihydraatteihin lasketaan tärkkelys ja sokerit. Kuiduksi nimetään hiilihydraatteja, joita elimistö ei pysty pilkkomaan. Kuidut ehkäisevät mm. ummetusta ja ylläpitävät kylläisyyden tunnetta sekä tasaavat veren sokeria. Imeytyvästä hiilihydraatista elimistö saa glukoosia, eli veren sokeria. Hyviä hiilihydraattien lähteitä ovat vilja ja viljavalmisteet, peruna ja muut kasvikset, palkokasvit, marjat ja hedelmät sekä maito ja maitovalmisteet. Kuitua saa runsaasti täysjyväviljavalmisteista, kasviksista, marjoista ja hedelmistä. Hiilihydraattipitoisen ravinnon mukana saadaan useita kivennäisaineita ja vitamiineja.


Proteiinit eli valkuaisaineet
Proteiineista saadaan energiaa ja ne ovat välttämättömiä kudosten muodostumiselle ja uudistumiselle. Proteiineja ei kannata syödä liikaa, sillä elimistö ei pysty varastoimaan niitä, vaan ylimääräinen käytetään ensin energiaksi glukoosin muodossa, ja jos sekin tarve ylittyy, loppu muuttuu rasvaksi. Verenkiertoon imeytyessään ne kulkevat kaikkialle kehoon, jossa niistä rakennetaan paikallisesti tarvittavia valkuaisaineita. Proteiineja on erityisesti lihassa, kanassa, kalassa ja kananmunassa, maidossa, viljassa ja palkokasveissa. Ruokavaliossa on suositeltavaa yhdistellä sekä kasvi- että eläinkunnan proteiineja. Proteiineja saadaan helposti suomalaisesta ruokavaliosta, kun syödään hyvää perusruokaa ravitsemussuositusten mukaisesti.


Rasvat
Rasvat kuuluvat monipuoliseen ruokavalioon. Energian lisäksi rasvoista saa elimistön tarvitsemia rasvahappoja ja rasvaliukoisia A-, D- ja E-vitamiineja. Rasvat toimivat mm. solujen rakennusaineina ja osallistuvat hermoston toimintaan ja kasvuun. Suositeltavimpia ovat pehmeät rasvat, joita saa esimerkiksi kalasta, kanasta, rasiamargariineista ja kasviöljyistä. Rasvoja saadaan leivän päällä käytettävistä levitteistä, salaatinkastikkeista, ruuanvalmistuksessa ja leivonnassa käytettävästä rasvasta sekä ruoka-aineiden, kuten lihan, kalan ja maitovalmisteiden rasvasta. Rasvassa on enemmän energiaa kuin proteiineissa ja hiilihydraateissa, joten rasvaa tulee käyttää kohtuudella.


Vitamiinit ja kivennäisaineet
Vitamiinit ja kivennäisaineet ovat tärkeitä elimistön toimintojen säätelijöitä (esimerkiksi rauta hapen kuljettajana) ja rakennusaineita (esimerkiksi kalsium luustossa). Niitä saadaan ruuasta vain pieniä määriä. Rasvaliukoisia vitamiineja ovat A-, D-, E- ja K-vitamiinit ja vesiliukoisia vitamiineja ovat mm. C-vitamiini, tiamiini, riboflaviini (B2), niasiini, pyridoksiini (B6) ja B12-vitamiini. Kivennäisaineita ovat mm. kalsium, rauta, sinkki, seleeni, kalium ja magnesium.

Osa vitamiineista ja kivennäisaineista toimii antioksidantteina tai niiden rakennusaineina (C- ja E- vitamiinit, beeta-karoteeni, seleeni, sinkki, flavonoidit). Antioksidantit ehkäisevät elimistössä hapettumisreaktioita ja niiden runsas määrä ruokavaliossa saattaa suojata useilta sairauksilta. Antioksidantteja on runsaasti marjoissa, hedelmissä ja punaisissa ja vihreissä kasviksissa.


Lähde:

Turun yliopisto, Nami-tutkimusryhmä, Tietoa allergiaperheelle -opas
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, www.fineli.fi

Ylös